Tuntiaktiivisuus on aina ollut ja on edelleen tärkeää oppitunneilla. Ymmärrän sen, että opettaja haluaa kuulla oppilaiden osaamista ja synnyttää keskusteluja ja omia mielipiteitä, mutta miksi tuntiaktiivisuudella pitää olla niin suuri merkitys arvosanoihin? Tuntiaktiivisuudella pyritään tietenkin myös harjoittaa työelämässä tarvittavaa kykyä kertoa omia mielipiteitä kaikkien kuullen.
Itse ujona ihmisenä koen vaikeaksi puhua luokan kuullen tai jakaa omia ajatuksiani, joten sen takia se vaikuttaa alentavasti arvosanaani. Viittasin yläasteella vain pari kertaa tunneilla, ja vain sellaisista asioista joista tiesin, että ne ovat varmasti oikein. Yleensä vähättelen osaamistani ja ajattelen vastaukseni olevan väärin, vaikka jonkun muun vastattua huomasin tehneeni tehtävän oikein, jolloin ärsyttää, kun olisin voinut viitata. Tuntiaktiivisuus onkin ujojen ihmisten kirous, jos haluaa menestyä hyvin oppiaineissa. Olen kyllä huomannut, että eivät tunneilla kaikki hiljaisemmat ole ujoja, mutta eivät vain muuten tykkää puhua luokan kuullen.
Mikä siinä käden nostamisessa sitten niin pelottaa? Olen miettinyt kaikkea mikä ujouteni takia pelottaa, enkä oikeastaan ole varma miksi pelkään puhua paritehtävissä tai olla tunnilla aktiivinen. Nykyään mitä vanhemmaksi tulee niin pilkkaaminenkin on vähentynyt tai kokonaan hävinnyt ja tiedän, ettei kukaan siitä voi pilkata jos vastaan väärin, mutta silti edessäni on seinä joka estää minua viittaamasta tai kertomasta mitä tehtäviä ei ole vielä tarkistettu, vaikkei oikeasti ketään muuta kuin minua kiinnosta mitä teen tai sanon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.